Terres de Berne Rosé

Siksi toiseksi kirjoittajalla on huomattava softspot etelä-Ranskalaisiin rosé’ihin - ihan silloin kun oltiin nuoria ja reilattiin...Mutta asiaan! Château de Berne sijaitsee roomalaisten Via Aurelian varrella Côtes de Provencen alueella lähellä Lorguesia. Tilan ensimmäisen omistajan uskotaan olleen Caesarin upseeri ja tila on kuulunut myös muun muassa Temppeliritareille. Viiniä tilalla on tuotettu ainakin vuodesta 1750. Nykyisin tila on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteeseen, eikä siellä esimerkiksi käytetä kemiallisia lannotteita.

Terres de Berne Rosé on kuiva ja raikas. Sen suutuntumassa on hitunen sitrusta ja se jää hippaisen pistelemään kielen kärkeen. Kivaa! Se ei kuitenkaan missään tapauksessa pirskahtele ja kurkussa tuntuu jo ihan viinimäiseltä. Viini säilyttää lämpimämpänäkin raikkautensa; sitä ei ole lainkaan kypsytetty tammessa. Maussa voi aistia metsämarjojen - mustikan ja villimansikan - kirpsakkuutta.
Parhaimmillaan, niin kuin roset yleensä, Terres de Berne on aperitiivinä. Jämäkästi viilennettynä se kohottaa kesäisten salaattien kunniaa, ja jaksaa kantaa viilennetyn kanan, pastan ja kevyet kalat - taatusti katkarapusalaatin parhaimpia ystäviä!

Kokonaisuutena Terres de Berne Rosé on kaikenkaikkiaan mainio: Kauniin läpikuultavan värinen, leppeän raikas , aromikas, mutta kevyt. Sille lisää pisteitä antaa vielä moderni neliömäinen pullo!

Lancers Rose

Lancersin maku on kevyehkön marjainen - tuottajakaan ei ole ilmoittanut rypäleitä, eikä esnsimmäistäkään tyyppimakua ole selkeästi esillä. Pitkästä tarkastelusta huolimatta Tiukkapipoisen on vaikea tätä viiniksi luokitella. Toisaalta, kun jo kevätpörriäiset pipeltävät ympärillä, KEVÄTJUOMANA Lancers Rose puoltaa paikkansa. Kuluttajalle tästä varmasti pullon muotokin voi olla pieni vinkki! Mikäli piknikit eivät vielä ole ajankohtaisia, löydän Lancers Roselle muutamia muitakin oivia käyttötarkoituksia: Kelpo valinta kotibileitten tapas-/antipatopöydän kumppaniksi, tai tyttöjen hauskan polttari-illan alkujuomaksi. Kuplista huolimatta hapokkuus on minimaalinen, joten sopivasti nautittuna tämä ainakin närästää vähemmän kuin valkoviinit!

Tulos: Tämä juoma on oiva valinta isolle poppoolle vappu-(tai muuhun bilepöytään) pöytään, jossa se ansaitsee varmasti paikkansa nautittavuutensa, sekä modernin muotoilunsa puolesta. Lancers on parhaimmillaan reippaasti viilennettynä!

Tuottaja: José Maria de Fonseca
Maa: Portugali
Sokeri: Ei ilmoitettu, jäännössokeria paljon
Hinta: 7,84
Tuotenumero: 920497

Castello de Liria

Roseviini Valenciasta
Terassikauden korkkaus sujui miellyttävästi. Valitettavasti kylmä koputteli nopeasti luihin ja ytimiin, joten ei auttanut kuin siirtyä pikaisesti sisätiloihin! Koska kuitenkin kyseessä oli terassikauden avajaiset, jatkoimme sisätiloissa terassihengessä. Jääkaapista taioimme mehupurkinnäkäisen Castillo se Lirian roseviinin. Purkin kyljessä seisoo topakasti medium dry, puolikuivaa. Koko ryhmämme henkäisi kauhusta, olemme kaikki kuivan viinin ystäviä. Siltikin otimme rohkeasti härkää sarvista, eli Liriaa "tärtsästä".

Lirian väri oli heleä ja kirkas. Sen metsämansikkamaisuus ja kirkkaus saivat hyväksynnän heti koko poppoolta. Tuoksu jäi kuitenkin puuttumaan, vai liekö nenämme jäätyneet terassilla ollesssmme? Mausta pääsimme kuitenkin yhteiymmärrykseen: Liriassa maistuu puutarha ja hunaja, ja meille suihin se oli selvästi makeaa. Viinin alkoholipitoisuus, 13%, maistuu. Yllätyimme kuitenkin kaikki positiivisesti, piknik-viiniksi tämä olisi oiva valinta. Osa ryhmästämme kaipasi pientä vichy tai Sprite tujausta viinin jatkeeksi, ja mikää ettei? Sprizeriksi Liria oikein mukavasti kävisikin.

Toinen piknik-ajatusta tukeva syy on tietysti Lirian pakkaus; litran mehupurkilta näyttävä "törtsäke" on helppo sulloa eväskoriin mukaan. Kunnolla jääkaapissa kylmetettynä viini kestää varmasti kylmänäkin pitkään. Kierrätettävä Liria ei kuitenkaan ole, eli roskakoria tarvitaan! Kaikenkaikkeaan olimme Liriaan tyytyväisiä. Kesältä maistuu, selvästi!

Segura Viudas: Vina Heredad Rosado

Me maistoimme Espanjalaista Segura Viudas-talon mansikanpunaista roseta. Tuttavuus olikin mielenkiintoinen. Väri oli todelle intensiivinen ja kirkas, ranskalaisserkut ovat usein paljon valjumpia väriltään. Makuakaan ei voi kuvailla kevyen tuttavalliseksi kesäviiniksi, päinvastoin, maku oli intensiivinen ja ryhdikäs. Laitoimme silmät kiinni ja maistoimme Hmmh, tämähän on kuin tuhtia valkoviiniä, etelä-Afrikkalainen chardonnay, kenties? Kuiva. Kyllä, ehdottomasti. Hapokas. Taatusti. Seurusteluviini? Nippa-nappa, jos on mieltynyt vahvoihin valkoviineihin ja happoihin, mutta me kaipasimme jo vähän ruokaa Rosadon kaveriksi. Varsinainen juustoviini Rosado ei ole, mutta jonkinlainen tapas-lautanen voisi olla illanistujaisiin tämän viinin oivallinen kaveri.
Salaatti kanasta tai tonnikalasta maistuisi myös - salaatinkastikkeen kanssa olisi kuitenkin oltava varovainen, hapanimelä ja kirpeähkö viini eivät ole toistensa kanssa parhaita kaveruksia.

Huomioitavaa vielä on, että Segura Viudaksen rosado on oltava kunnolla kylmää, lämmetessään se menettää ryhdikästä olemustaan.
Kaiken kaikkiaan olimme varovaisen innostuneita viinistä. Kevään tullessa on mukava olla muutamia näppäriä rose vaihtoehtoja "taka-taskussa", jotta muistaa, miltä tuoreet koivut ja pihlajan kukkaset tuoksuvat! (Kirjottessani tätä ulkona mäyryää lumi ja räntämyrsky.) Viini on Alkon tilausvalikoimassa