- in vino est veritas -



Kuva:Luigi Diamanti

Viinien maistelu

Maistelemme ja haemmme sopivia viinejä, jotka sopivat eri tilaisuuksiin, ruokiin ja ihmisille. Kaikki viinit maistuvat hyviltä kunhan niille löytyy oikea käyttötarkoitus.

Ei hitto vieköön, minä olen kohtuullinen ja järkevä viinanjuoja ja pysyn sellaisena

-Pariisin Ville

CountDown

Domaine Rodet: Clos de Thorey

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin...Sillähän alkaa pelaamaan kaikki! Tässä tietysti ei ole puhetta ikärasismista, mutta on hyvä muistaa, että parahultaisessa nautintoiässä (niin mies, kuin viinikin) eivät enää välttämättä ole yksioikoisia. Ai juu ja kantakirjatkin vaikuttavat lopputulokseen: Tällä kertaa kyseessä on oivallinen yhden palstan Premier Cru - luokitus.

Korkealaatuisesta viinistä kertoo moni asia: Väri on kirkas, mutta syvä, maku on vahva, mutta hillitty ja ennen kaikkea, maku on tasapainoinen ja suuntäyteinen, eikä siitä ponnahda vilunväreitä aiheutttavia riitasointuja suuhun. Clos de Thoreyn idea ja nautittavuus perustuu hienoihin makuihin. Missään tapauksessa se ei ole helppo viini nautittavksi - eikä VARMASTI ole tarkoitettu baarijatkojen ”kaitmullaonjothainviiniähtuollakaapisah” - pulloksi.

Viini on ensimmäisellä suutuntumalla varsin hapokas, hapankirsikkainen. Nopeasti Clos de Thorey kuitenkin kietoo ympärilleen hieman savuisuutta, metsäisyyttä ja katajanmarjaa. Clos de Thorey osaa olla jo sopuisa, se ei ime liikaa makuja ympäriltään olemalla dominoiva, vaan antaa laajat mahdollisuudet maistella pitkään kypsytettyä lihaa, riistaa, tai miksipä ei pehmeitä maitojuustoja hillitysti sokeroidun viikuna- tai aprikoosihillokkeen kanssa.

Muutamia käyttösuosituksia:
Mies kuin tulee tiettyyn ikään: Lahja.
Mies kun saavuttaa tietyn aseman: Onnittelupuheen malja.
Mies kun nauttii hyvästä seurasta: Koko pullo.



William Hill Estate Napa Valley Cabernet Sauvignon 2007

Maistelemme taasen Amerikkaa. Tällä kertaa tosin, olemme laivanneet Napan alueelle palasen vanhaa maailmaa; ja hieman iän tuomaa eleganssia. Nyt, kun kaikki nuori on muodissa, on hyvä olla hieman vastakarvaan - välittämättä siitä, kuinka harmaita ne karvat ovat ja kuka ne on aiheuttanut. William Hillin Cabarnet Sauvignion on pitkästä aikaa tyylikäs tuttavuus.

Pääosin ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsynyt Hillin viini on tuoksultaan samettinen ja pehmeän marjainen. Syvän punainen väri täyttää koko lasin. Ilman etikettiä ihmispolo olisi asettanut tämän viinin kasvaneeksi ja tuotetuksi Bordeaux’issa. - Siis erinomaisen hauskaa huomata, että hippiliikkeen jäljiltä Napa Valleyssä on kuitenkin paikka ajoin makunystyrät ja kunnianhimo säilyneet! William Hillin Cabarnet osoittaa, kuinka erilaisia viinejä voi valmistaa samasta rypäleestä. Hieman vanhaa tammitynnyriä, tässä tapauksessa vulkaaninen maaperä ja korkealaatuiset köynnökset saavat Cabarnetin loistamaan vanhan ajan charmia.

Ujosti ikääntyneenä tämä viini pitää siitä, että sille annetaan hieman happea ennen nauttimista - samettiset maut pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun ei heti tarvitse kimmota tähtiin, vaan verkkaasti näyttää, kuinka makunystyrät otetaan haltuun. Siksipä William Hill jaksaa ja pystyy kantamaan marmorifileestä valmistetun juhlapihvin. Sen pehmeät tanniinit sulattavat suussa hieman raa’emmankin lihaisan tuotoksen, kuten esimerkiksi Coeurde Filet Provencale’n kauniisti.

Jos viini on musiikkia makunystyröille, kunnioitamme alkuperäismaata ja laitamme Dean Martinin soimaan: You´re nobody till somebody loves you...Aaah, ja se charmi:
”Hey pal, tell me witch way is the odiense?”



Barefoot Merlot

Paljasjalka Merlot on aitoa Californiaa. Tuskinpa rypäleitä on paljasjaloin tallottu; Barefootin osti 7 vuotta sitten vanhat ystävämme E&J. Gallo. Barefootin motto on kuitenkin tähän maailman/rahatilanteeseen nähden varsin pätevä: Hyvän viinin ei tarvitse olla kallista.

No eipä tarvitse olla kallista, mutta hauskaa hyvä viini voi taatusti olla. Barefoot Merlotia ei voi arvostella vuosikertojen perusteella, se ei tässä ideologiassa ole tärkeää, joten niitä ei laiteta edes esille. Paljasjalka on syvän tummanpunainen ja nuorehko. Sen tuoksu on hieman makeahko ja hentoinen.

Maku sen sijaan vaatii hiukan miettimistä. Viinin maku on paikoitellen monipuolinen ja aiheutti tyytyväistä hyrinää maistelijoissaan, sillä kovin usein Kalifornian Merlotit ovat yksitotisia: Vaikka Viinistä löytää helposti merlot - rypäleelle tyypillisen pehmeyden on Barefootissa muitakin ulottuvuuksia: Muun muassa mustikan maku on positiivinen yllätys ja tuo viinille omaleimaisuutta. Pikku hippu suklaisuutta antaa lisää pyöreyttä; suklaalakkolainen antaa oitis lisäpisteitä!

Niin, ja siihen hauskuuteen: Paljasjalka sopii paljaasti kulutettuna, dippivihannesten kamuna, chipsien toveriksi ja loistavasti marinoimaan päärynöitä: Joten tuloksenahan ei voi olla muuta, kuin hilpeän hauska ilta kavereiden kanssa tai mukavan leppeä brunssi, joissa kummassakin annetaan kiivaasti kyytiä kalvavalle stressille! Siis hauskaa. Ja kaikenlisäksi stressinkarkoittajan yhtenä kantavana markkinointistrategiana on hyväntekeväisyys!